Itäinen ortodoksikirkko, tai ortodoksikirkko, kuten sitä kansansuussa kutsutaan, on yksi kolmesta kristillisen uskonnon pääsuuntauksesta, Roomalaiskatolilaisuuden ja protestantti suuntausten ohella. Suomen levinnein uskonnonsuunta, luterilaisuus, kuuluu protestanttiuskontojen alle. Maailmanlaajuisesti ortodoksikirkko muodostuu useista itsehallinnollisista seurakunnista, joilla on joko oma johtajansa, tai jotka toimivat autonomisina laajempaa aluetta hallitsevan patriarkaatin  alaisuudessa. Yksittäisiä seurakuntia yhdistää teologinen ajatusmaailma, traditiot, sekä palvonnan muoto. Vanhimmat ortodoksikirkoista ovat Konstantinopolinkirkko, Aleksandriankirkko, Jerusaleminkirkko, sekä Antiokiankirkko. Näiden muinaisten kirkkojen lisäksi nykyään tunnustetaan viisi muuta patriarkaattia; Moskovan-, Serbian-, Romanian-, Bulgarian- sekä Georgian patriarkaatit. Itsenäisiä ortodoksisia kirkkoja on viisi, Kyproksen-, Kreikan-, Puolan-, Albanian- sekä Tsekin ja Slovanian kirkot. Patriarkaattien alaisuudessa toimii lisäksi useita autonomisia seurakuntia, joita löytyy ympäri maailman, Suomen ortodoksikirkko on yksi näistä, ja se toimii Konstantinopolin alaisuudessa.

Läntiset ja itäiset kristinuskot lähtivät eroamaan toisistaan 787 jKr järjestetyssä ekumeenisessa kokouksessa, ortodoksi kirkon ja Rooman hallinnon erimielisyyksistä johtuen. Roomassa päämajaansa pitävät paavin uskoiset vaativat korkeampaa auktoriteettia kaikkien uskontojen opeista, ja ortodoksikirkko sekä protestanttiset suuntaukset lähtivät erkanemaan katolilaisuudesta. Uskonnon suunnat erkanivat toisistaan vuosisatojen kuluessa, ja siinä missä katolilainen kirkko päätyi käyttämään latinaa kielenään ympäri maailmaa, ortodoksi suuntaus uskoi että jokaisen maan tulisi käyttää omaa kieltään uskonnollisissa menoissa.

Sana ortodoksi tulee kreikan sanoista orthos ja doxa, ja tarkoittaa ‘oikein ylistävää’. Ortodoksi kristityt uskovat että he palvovat jumalaa kristinuskon alkuajoista saakka noudatettujen tapojen mukaan. He uskovat että suuntaus on säilyttänyt tapansa ensimmäisestä helluntaista saakka, jolloin apostolit kokoontuivat rukoilemaan ja heidän ylleen vuodatettiin Pyhä Henki. Raamattu on ortodoksi seurakunnille pääosin sama kuin muille maailman pääuskonnoista, mutta vanhatestamentti perustuu muinaiseen kreikkalaiseen käännökseen, ennemmin kuin heprean käännökseen. Kirkon peruspilarina nähdään usko Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Suomen ortodoksi kirkko

Suomeen kristillinen usko juurtui 1400-luvun aikoina, mutta jo tätä aikaisemmin maahan oli jo perustettu useita erämaaluostareita ortodoksi uskonnon levitessä alueelle idästä. Suomen ortodoksi kirkko erosi Moskovan patriarkaatin alaisuudesta vuonna 1923, ja liittyi Konstantinopolin Ekumeeniseen patriarkaattiin. Tätä ennen uskonnonsuunta oli edustanut valtaväestön silmissä itsenäisyyttä edeltävää Venäjän keisarikunnan valtaa. Tänä päivänä suurin osa Suomessa asuvista uskonnonsuunnan seuraajista asuu maan itärajalla, mutta usko on levinnyt ympäri Suomea. Maassa asuu noin 61 000 rekisteröityä jäsentä. Suomen ortodoksi kirkko on jaettu kolmeen hiippakuntaan, jotka sijaitsevat Helsingissä, Oulussa, sekä Kuopion ja Karjalan alueella. Arkkipiispan istuin sijaitsee Helsingissä, ja hän hallitsee kaikkia hiippakuntia, Oulun, sekä Kuopio Karjalan hiippakunnilla on myös paikallisista asioista vastuuta pitävät metropolit. Hiippakuntien alaisuudessa vuorostaan toimii 21 seurakuntaa, ja jäsenten seurakunta riippuu heidän asuin kunnastaan.

Suomessa sijaitsee noin 150 ortodoksi pyhäkköä, jotka lukeutuvat kirkkoihin ja tsasouneihin, eli rukoushuoneisiin. Kirkoissa alttarin ja kirkkosälin välillä sijaitsee ikonostaasi, eli kuvaseinä, kun taas tsasounassa ei ole alttarihuonetta ollenkaan. Toimintansa puolesta kirkot sekä tsasounat ovat samankaltaisia. Ortodoksi kirkot mielletään usein venäläisarkkitehtuuriin, kauniisiin liekkiä kuvaaviin sipulikupukattoihin, slaavilaisiin risteihin ja koristeellisiin rakennuksiin. Suomestakin löytyy monia tyylisuunnan mukaisia kirkkoja, kuten Uspeskin katedraali, mutta suuri osa pyhäköistä on arkisia rakennuksia. Ortodoksisen kirkon keskustassa sijaitsee viinipöytä, ja sen päällä juhlan ikoni. Tämän ikonin kunnioittaminen on ensimmäinen kohde kirkkoon saapuville ihmisille. Kirkkosalin ja alttarin välissä sijaitseva ikonostaasi noudattaa samaa ikoni järjestystä kaikissa kirkoissa. Kristuksen, evankelistojen sekä Neitsyt Marian ikonien lisäksi seinällä on yleensä Ehtoollisen asettamisen-, ylienkelin-, sekä sen pyhimyksen ikoni jolle kirkko on pyhitetty. Ortodoksisen jumalanpalveluksen aikana kirkko musiikissa ei käytetä soittimia, vaan se on aina laulettua. Poikkeuksena ovat kirkonkellot, joita soitetaan käsin. Pääsiäisen aikaan on tapana että kelloja pääsevät soittamaan kaikki kirkon jäsenet Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi.